Tulevaisuuden visiointia
Minua pyydettiin visioimaan Satakunnan maaseutua kymmenen – kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Ensimmäinen ajatukseni oli, että maailma on varmasti muuttunut valtavasti vuoteen 2040 mennessä. Sitten rupesin miettimään aikaa kaksikymmentä vuotta taaksepäin. Mikä oikeastaan on muuttunut tässä ajassa? Oma vastaukseni on; kommunikointi. Tuolloin omistin sähköpostin, mutta käytin sitä erittäin vähän. Kännykkä minulla tottakai oli, mutta sillä soitettiin ja lähetettiin tekstiviestejä. Tuoreen poikaystävän, nykyisen avioimieheni, kanssa kehitimme useita lyhennelmiä perusfraaseista, jotta tekstiviestien merkkejä kuluisi vähemmän. Jokainen viesti maksoi, pakettihinnoittelu odotti vielä tuloaan…
Kommunikointi on ehkä parissa vuosikymmenessä muuttanut muotoaan, mutta tarve kommunikoida ei ole poistunut. Jokahetkinen informaation tulva sai minut kuitenkin ajattelemaan sen ajoittaista raskautta. Jos muutos kahdessakymmenessä vuodessa on ollut näin suuri, voiko informaation määrä vieläkin vain jatkaa kasvuaan? Miten tulevaisuudessa pärjäämme kaiken sen informaation ja aistiärsykkeiden kanssa?
On näköpiirissä, että myös työnteko muuttuu entistä enemmän tietopohjaiseksi ja opintoja voidaan suorittaa entistä enemmän etänä, apuna toimii virtuaalitodellisuus. Olen vakuuttunut, että tietotyön vastapainoksi kiinnostus mm. käsitöiden tekoon, kotitarveviljelyyn ja luontoelämyksien kokemiseen kasvaa ja maaseudulle saattaa syntyä kokonaisia ”reservaatteja”, joissa teknologian käyttöä rajoitetaan ehkäisemään infoähkyä ja rauhoittamaan aisteja.
Näin maaseudun tulevaisuuden muutoinkin valoisana. Ihmiset ovat entistä enemmän kaksi– tai jopa monipaikkaisia ja juurtuvat useampaan paikkaan, joista usein maaseutu on tärkeä osa kokonaisuutta ja ihmisten identiteettiä. Entistä useampi arvostaa puhdasta ja aitoa elämäntapaa ja kaipaa maaseudun ja luonnon rauhaan. Lähiruoka on entistä arvokkaampaa ja halutumpaa. Liikkuminen kulutuksen perässä vähenee ja muuttuu elämysten perässä liikkumiseksi. Lähielämykset kilpailevat kaukokohteiden kanssa…
Emme siis vaivu epätoivoon, vaan vaalimme ympäristöämme ja olemme ylpeitä maaseudustamme! Tulevaisuudessa(kin) maaseutua arvostetaan varmasti!
Kyläasiamies
Hanna Ruohola